Tässä artikkelissa paneudumme pesäpalloon suomalaisessa kontekstissa. Jos sinua kiinnostaa pesäpallo maailmalla, sivustoltamme löytyy siitä oma artikkelinsa, johon kannattaa tutustua. Aloitamme tämän juttumme pesäpallon mielenkiintoisesta historiasta, jonka jälkeen siirrymme lajin nykypäivään. Sivuamme lyhyesti myös suomalaista kilpailutoimintaa, mutta jos haluat tietää tästä aiheesta lisää, kerromme siitä tarkemmin jutussamme Pesäpallon sarjat. Kuten suurin osa varmasti tietääkin, pesäpallon keksi suomalainen Lauri ”Tahko” Pihkala. Pesäpallon kaltaisten pystysyöttöpelien historia ulottuu kuitenkin jo 1200-luvun Egyptiin ja Suomeenkin nämä pallonlyöntipelit rantautuivat jo 1600-1700-luvulla. Pesäpallon modernina varhaismuotona voi pitää kuningaspalloa, jonka viralliset suomalaissäännöt julkaistiin vuonna 1903.
Pitkäpallo – pesäpallon esimuoto
Lauri ”Tahko” Pihkala innostui kuningaspallosta jo kouluaikoinaan. Laji oli varsin suosittu ja siitä oli järjestetty virallisia otteluita Suomessa jo vuodesta 1901 lähtien. Pihkala halusi kuitenkin kehittää lajia tekemällä siitä urheilullisesti haastavampaa sekä tarkemmin säädeltyä. Pihkala oli tutustunut amerikkalaiseen baseballiin vierailtuaan Yhdysvalloissa ja hän sai ajatuksen uudesta leikinomaisesta pelistä, joka soveltuisi nuorten urheiluvalmennukseen. Vuonna 1914 mies julkaisikin kuningaspallon uudet säännöt ja vuonna 1915 hän esitteli pelin, jota kutsui pitkäpalloksi. Pitkäpallo oli kuningaspalloa kilpailullisempaa: kuningaspallo kun oli ollut ennemminkin pelailua ilman kunnollisia sääntöjä. Pitkäpallossa myös kenttä sai uuden muodon verrattuna suorakaiteen muotoiseen kuningaspallokenttään.
Pitkäpallokenttä muistutti jo nykyistä pesäpallokenttää kapeammalla kotipäädyllään ja ulkopäätyä kohti levenevällä pelialueellaan. Pihkala otti myös käyttöön termin ”kuollut” ja säännön, jonka mukaan joukkueiden vuoro vaihtui aina kolmen kuolleen jälkeen. Pihkala oli harkinnut ottavansa peliin käyttöön baseballista tutun laakasyötön, mutta jätti kuitenkin jäljelle jo kuningaspallosta tutun pystysyötön. Ensimmäinen virallinen ottelu pitkäpallossa pelattiin vuonna 1919. Pitkäpallo oli kuitenkin Pihkalalle vain eräänlainen kokeiluversio, ja hän muuttikin sen sääntöjä kahdesti. Pihkala oli nimittäin edelleen tyytymätön pitkäpalloon, joka oli hänen mielestään sekava laumapeli. Mies halusi kehittää lajia vielä lisää baseballin suuntaan.
Pesäpallo leviää koko maahan suojeluskuntien ja koulujen kautta
Pihkala jatkoi lajin kehittelyä muun muassa lisäämällä pesiä, muuttamalla juoksusääntöjä ja yhdenmukaistamalla koppikäytäntöjä. Ensimmäinen nykymuotoisen pesäpallon koepeli pelattiin vuonna 1920 Helsingissä, Kaisaniemen kentällä. Samalla pelin nimeksi vakiintui pesäpallo. Sanan pesäpallo oli kehittänyt naisliikunnan pioneeri Anni Collan ja hän oli käyttänyt sitä alun perin baseballista. Jo pitkäpalloa oli kutsuttu Suomen kansallispeliksi ja pesäpallo sai nopeasti aivan oman erityisasemansa maassamme. Pesäpallolle alkoikin muodostua jo hyvin pian myös muita kuin urheilukoulutustehtäviä. Sitä alettiin käyttämään myös sotilaallisissa, kasvatuksellisissa ja kansaa yhdistävissä tehtävissä. Pesäpallo levisi hyvin nopeasti eri paikkakunnille ympäri Suomen maan.
Ensimmäisiä varsinaisia pesäpallokeskuksia olivat Hämeenlinna, Viipuri, Jyväskylä, Riihimäki ja Helsinki. Laji levisi nopeasti myös Etelä-Pohjanmaalle. 1920-luvulla pesäpallo levisi voimakkaasti erityisesti suojeluskuntien kautta, joissa pesäpallo otettiin osaksi urheilukasvatusta. Lajiin suhtauduttiin myönteisesti myös armeijassa, sillä sen katsottiin kehittävän sotilaallisia taitoja. Suojeluskunnassa pesäpallolla oli kaksi tehtävää. Sotilaskunnon kehittämisen lisäksi sen tuli kasvattaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Suojeluskuntatoiminnan ansiosta pesäpallo levisi koko Suomeen, aina syrjäseutuja myöten. Koska pesäpallo oli saanut aseman Suomen kansallislajina, se sai erityisaseman myös koululiikunnassa. Vaikka lajia harrastettiin jo kaikissa kouluissa ja kylissä, pesäpallon kilpailutoiminta alkoi kuitenkin hitaasti ja sangen sekavasti.
Pesäpallon kilpailutoiminnasta Suomessa
Pesäpallo kuului Suomen Palloliiton alaisuuteen, mutta se jäi siellä aluksi sekä jalkapallon että jääpallon varjoon. Ensimmäiset SM-kisat pesäpallossa järjestettiin vuonna 1922 ja cup-muodosta siirryttiin sarjamuotoon vuonna 1930. Vuonna 1931 perustettiin niin sanottu Suursarja, joka jaettiin seuraavana vuonna itä- ja länsilohkoon. Naisten kilpailutoiminta alkoi joitakin vuosia myöhemmin. Vaikka naisten kilpaurheiluun suhtauduttiin yleisesti varsin nihkeästi, pesäpallo katsottiin poikkeuksellisesti myös naisille soveliaaksi lajiksi. Pesäpallon säännöt saivat nykymuotonsa 1930-luvulla, jolloin laji juurtui lopullisesti koko kansan keskuuteen. Kenttää on kuitenkin tämän jälkeen suurennettu vielä useampaankin otteeseen, minkä lisäksi peliolosuhteet ovat kehittyneet muutoinkin.
Ensimmäinen hiekkatekonurmikenttä otettiin käyttöön Ikaalisissa vuonna 1987 ja ensimmäiset pesäpallostadionit valmistuivat vuonna 1992 Sotkamoon, Vihtiin ja Seinäjoelle. Naisten ja miesten pääsarjaa alettiin kutsua vuonna 1990 Superpesis-nimellä, ja samalla urheilutoimintaa alettiin markkinoida voimakkaasti. Veikkaus alkoi järjestää pitkävetoa vuonna 1993, ja myös pesäpallo haluttiin urheiluvedonlyönnin kohteeksi. Tämän vuoksi lajiin tehtiin sääntömuutoksia. Pesäpallo pääsikin vedonlyöntilistoille ja sitä alettiin esittää myös televisiossa. Laji eli varsinaista uutta kultakauttaan 1990-luvulla ja pesäpallo alkoi saada runsaasti sponsorirahaakin. Edes vuoden 1998 sopupeliskandaali ei onnistunut pysäyttämään lajin voittokulkua kuin hetkellisesti. Pesäpallolla on mennyt hyvin myös vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Pesäpallo on huippusuosittua nykypäivänäkin
Tänä päivänäkin Suomen kansallispeli pesäpallo kuuluu maamme harrastetuimpiin urheilulajeihin. Lisenssiurheilijoiden määrässä mitattuna edelle menevät vain jääkiekko, jalkapallo, salibandy ja yleisurheilu. Myös ammattilaisurheilijoita on lajin parissa runsaasti, vain jääkiekossa ja jalkapallossa on enemmän ammattitason urheilijoita. Pesäpallo kiinnostaa toki myös katsojia, pääsarjan katsojaluvut ovat Suomessa kolmanneksi korkeimmat heti jääkiekon SM-liigan ja jalkapallon Veikkausliigan jälkeen. Vaikka miesten pesäpalloa on katsotumpaa kuin naisten, myös naispesis kiinnostaa suomalaisia. Aika ei ole syönyt pesäpallon suosiota, eikä mikään anna viitteitä siitä, että näin tulisi käymään tulevaisuudessakaan, sillä pesäpallo on mielenkiintoinen, fyysistä kuntoa ja pelisilmää kehittävä urheilulaji.